?

Log in

minä elän vaarallista elämää [entries|archive|friends|userinfo]
nuukander

[ meixi | plä ]
[ info | rofiili ]
[ menneet | arkisto ]

(no subject) [Jul. 22nd, 2007|04:07 pm]
nuukander
Voin kertoa et kaikki on päin vittua.

Haluaisin olla suuri, mahtava ja taitava livejournalmestari ja plokini olisi Plokilistalla ylimpänä kaikkien käsityöpaskojen päällä. Sen sijaan olen löysä ja laiska sorkkaeläin, etusivullani on vielä joulupäivityksiä, halleluuja. Haluaisin vaan kirjoittaa loistavasta elämästäni, julkaista kaiken yhdeksänosaisena sarjana ja saada ihmiset jonottamaan kirjaani ja järjestämään tapahtuman ohessa larppeja, joissa kaikki mätkivät toisiaan kuonoon, sillä jokainen heistä tahtoisi olla minä.

Pidän loistavasti kulisseja pystyssä vanhemmilleni, olin tänäänkin heidän luonaan syömässä ja hymyilin ja paiskoin vitsejä tauotta (oli suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen, no, sit ne meni jne.), että juujuu, kyllä menee niin häikäisevän upeasti, että joudun pitämään uniikkeja Henkkamaukan aurinkolasejani kaiken päivää. Mikäs tässä ollessa, kun koulukin alkaa kohta, olen siivoskellut ja juonut ystävien kanssa sidukkaa terassilla. Oikeasti vain viimeinen asia on tuottanut minulle riemua, olen löytänyt alkoholin taikavoimat. Minua kiinnostaa tällä hetkellä syöminen, dokaaminen, dokaaminen, syöminen ja nukkuminen. Jääkaapissani on siidereitä enemmän kuin Sittarin kylmäkaapissa ja haluaisin olla vaan gänäzzä alvariinsa, leikkiä sosiaalista savuttomassa baarissa ja syödä muiden juomista jääkuutioita. Oikeasti kyllä alkoholinkäyttöni vastaa nykyäänkin ehkä jotain keskiverto-neljäsluokkalaisen ryyppäystä, mutta kaikessa kehittyy.

Oi rakkautta, kun sain porukoilta partajugurttiämpärillisen puolukkasurvosta, nyt minun ei itse tarvitse mennä metsään nyt ja takuulla yllättyä. Pelkään kuollakseni kaikkia petoeläimiä, kuten karhuja, puluja ja muurahaisia, olen jo niin kaupunkilaistyttö. Tästä saamisesta tönkkö muulinsilta saamiseen (*hih*), tahdon listata mitä sain synttärilahjakseni noin miljoona kuukautta sitten. On se vähän hankalaa kuvailla tätä Aikuisen Elämää kaikille penikoille, se vaan on ihan ylettömän siidee, kun ei kysytä Alkossa papereita ja uskaltaa mennä yksin pyykkitupaan mukanaan sakset ja kännykkä soittovalmiudessa äidille. Mutta sain:
- Uuden cd-soittimen, eli "mankan", joka ei tee kuten vanha, joka yrittää alkaa soittamaan kahden biisin sinkulta laulua numero 3. (porukoilta)
- lahjakortin korukauppaan (Tornion kummeilta)
- kaulakorun, joka mätsää joku aika sitten lahjaksi saamaani sormukseen (Euran kummeilta)
- 15 kapaletta The Baby-Sitters club -kirjoja (Kaisalta)
- kotitekoisen kissakassin ja lentopelkokirjan, josta voi lukea kaikki lentsikan aiheuttamat paniikkioireet ja saada ne ihan kotonakin (Hennalta ja Ullalta)
- upean vihreän muoviukon (Kaisalta, Varhis vähän sponsoroi)
- piparikynttilöitä, rannejutun ja suojelusenkelin (Annelta)
Aika runsain käsin siis, oon vaan niin kiva, tai omistan rikkaita kavereita.

peeääs:
Korjaus edeltävän entryn ihmisoikeustyyppiin; pysähdyimme Kaisan ja Suvin kanssa seuravana päivänä juttelemaan hänelle noin tunniksi ja se olikin ihan kiva jamppa vaiks olikin neeker mut kyllä se ymmärs suomee kun AR-TI-KU-LOI SEL-KE-ÄS-TI. =) =)=) =)=)=)

Että ei kai siitä sit sen kummempaa.
link2 kertomusta|kerro toki!

(no subject) [Jun. 28th, 2007|03:53 pm]
nuukander
Kaikenlaisiin rientoihin sitä kesällä eksyykin. Telttailufestarineitsyyteni vietiin kohinalla ja sain vielä boonuksena flunssan, joka varjosti juhannusbileitäni. Mutta asia kerrallaan. Pysyin Provarissa suunnitelmassani, dokailin vaan lauantaina silleen kunnolla ja tunteella ja taidolla, näin bändit jotka halusin, otin neljätoista tatuointia ja panin kaikkia alueen miespuolisia, sekä noin puolia naisista. Perjantai-iltani oli hieman yksinäinen, minulla kun oli ainoana liput koko maailmasta, jouduin kuuntelemaan musakkia yksinäin. Paitsi muutaman onnellisen hetken roikuin Saaran perässä, olin reipas ja riuska, kun menin sanomaan "MOI". Lauri Tähkä et Elonkerjuun keikka todisti sen, että hra Tähkän kulmakarvat ja suu tosiaan liikkuvat. Se ei siis olekaan fyysinen mahdottomuus, pienellä öljyämisellä hänen jumittunut naamansa saataisiin varmaan kuntoon. Oli myös hauska havaita, että neljän promillen humalasta ja kansanmusiikista syntyy kokonainen armeija tanhuajia. Yksikin poika veteli niin hienosti, että meinasin mennä kysymään hänen tanssitaustaansa. Todennäköisemmin sieltä löytyisi korillinen kaljaa ja pullo viinaa. Pidin myös paljon YUP:sta, Zen Cafésta ja Ristosta (jonka paskakeikkaa ei koskaan tulla näyttämään teeveessä, että ehkä minulla ei sitten olekaan arviointikykyä..........). Pettymyksen tuotti Puolustusvoimain Soittokunta, kun emme nähneetkään paappoja tuuttaamassa torviaan ja veisaamassa isänmaallisia aarteita, vaan lavalle tulikin hinteliä inttipoikia nestekaasukitaroineen ja elektronisine bassoineen. Heidänkin bailaustaan olisi katsellut ihan mielellään (et voe ku sitä itekin jaksaisi vielä tuollai heilua), mutta kahden kappaleen jälkeen lavalle astui Suomen Soulhissitissimusiikin Johtava Elin Nikooooo Aaaaaahvonen. Kuuntelimme hänen ähmikistään minuutin ja poistuimme juomaan viinaa. Sen pituinen se.

Viikko sitten näinä hetkinä ahtauduimme vanhempieni kanssa kuumaan autoon ja käänsimme nokan kohti pohjoista. Onneksi minut on jo lapsena siedätetty kuuden tunnin autosessioihin muutamalla kahvi/tee/pissa/äidin ostama jätski -tauolla. Kestin siis matkan kuin Iso Mies, heti perille päästyämme kaaduin sänkyyn, sillä olin napsinut hieman iltapalaa autoilun loppuvaiheilla. Seuraavat päivät vietin yskien, kuumetta mitaten ja hieman maalaisilmaa maistellakseni ulkoillen. Huomasin myös sen, että jos minulta poistaa tietokoneen, luen kirjoja varsin tehokkaasti. Ehdin lukea kirjat:
Sofi Oksanen: Baby Jane
Tadeusz Borowski: Kotimme Auschwitz
Antti Kylliäinen: Kompastuskiviä; ajatuksia evankeliumeista (paras kirja ikinä, tahdon omaksein)
Louis Sachar: Riskitekijä (puoliksi)
Kirrrrjallisuutta kiitos.
Pahoinpitelin kamerani muistikorttiani ottamalla paljon huonosti rajattuja ja tärähtäneitä kuvia, teen niistä joku kaunis päivä Hienon Kuvaentryn. Kotiin sain viemisiksi äidin vanhoja koulukirjoja; musiikki, uskonto ja terveystieto. Viihdyttävintä lukemista sadepäivien ratoksi. Sitä kun joskus ukkosella joutuu vetämään tietsikan johdon pois seinästä.

Plussia:
1. Ajelin tänään silmät puoliummessa pyörälläni keskustassa, kun joku maailmanparantaja osoitti minua kädellään ja huusi "PYSÄHDY TAISTELEMAAN IHMISOIKEUKSIEN PUOLESTA". Pelästyin niin, että melkein lensin satulasta asfalttiin ja viaton pulu vältti täpärästi joutumasta renkaani runnomaksi. Vähän hienovaraisuutta hei.
2. Lattiallani lojuu kaksi uutta cd-levyä, edelleen muoveissaan ja kääreissään. En saa sen vertaa aikaiseksi, että raastaisin ne esiin, työntäisin soittimeen ja vielä urheilisin painamalla play-nappulaa.
3. Kaapissani on 9 pulloa limsaa. Ostin ensin varastoon vakiojuomaani VIP-laittikokista ja sitten perkele piti ostaa vielä neljä Pepsi Maxia, kun oli joku sesonkitarjous ja litrahinta sama kuin tuolla halpiksella. Joten ydinsodan sattuessa, tervetuloa luokseni limonaadille!
link7 kertomusta|kerro toki!

Koska haluan käyttää tuota synttäriavaa [Jun. 21st, 2007|03:30 pm]
nuukander


Oon näin monta |||||||||||||||||||| vuotta vanha. Lahjaksi sain maksaa kirjastoon miljoonien velat, provinssiflunssan ja pian parkkeeraan perseeni autoon kuudeksi tunniksi. Möcille jeah.
link3 kertomusta|kerro toki!

(no subject) [Jun. 14th, 2007|07:54 pm]
nuukander
Minustakin tullut on yksi väsynyt maakuntamatkustaja. Vaikka kesäkuu on vasta puolivälissä, olen ehtinyt tekemään Monen Monta Mukavaa asiaa. Paitsi esmerkiks serkku-Elinan ylppäribileet olivat lievästi ahdistavat, kun miljoona ja yksi sukulaista ympäröivät minut tunkeilevilla kysymyksillään. Totta puhuakseni pääsin kyllä vähällä, kukaan ei kysynyt opiskeluista mitään, vaikka olisin kerrankin voinut vastata tyylillä; "syksyllä menen kouluun eipä tässä kummempia sitten". Kävin nimittäin Varhiksen tuella neuvottelussa koululla ja aloitan syksyllä maalariopiskelut jollain vammaislinjalla ja saan luokkatovereikseni todennäköisimmin jotain ADHD-yläastemininatseja, lääh. Vierailimme kerhon kanssa myös HAUSKALLA KESÄRETKELLÄ PÄÄKAUPUNGIN SYKKEESSÄ (niin just, yleensä kuudesluokkalaiset tekevät visiittejä Helsinkiin). Käytin kuitenkin kernaasti hyväkseni kaikki tarjotut ilmaisuudet, söin salaattia, leipäkuutioita ja pehmistä ja testasin Heurekassa kaikkia vaarallisia laitteita. Onnistuin telomaan kätenikin se murtui pahasti auuu, mutta parantui nopeasti. Lopun aikaa saimme "vaikka kierrellä kaupungilla". Se sujui hienosti, liikun Helsingissä kuin kala vedessä, osaan mm. juosta ratikan alle ja seistä väärin liukuportaissa. Ostin itselleni kesätopin, koska on kesä niin sen kesän kunniaksi, sekä muistitikun, jota en osaa käyttää, mutta olen kuullut että se on hurjan kätevä. Ja nyt parhaillani valmistelen kolmatta retkeä, tungin tavarani huonosti reppuun ja liukastuin pakatessani Taru Sormusten Herrasta -kirjaan, se kun on vain kuusi (6) senttiä paksu. Provinssirokkenroll, täältä tullaan!!!

Viime perjantaina Hänaa saapui luokseni menettämään jyväskyläneitsyytensä. Siivosin ahkerasti vierastani varten ja sotkin kaiken takaisin heti kun saimme kumpikin ruhomme kynnyksen yli. Vierailimme Harjulla juomassa pussisiiderit, siellä kun oli Aikun synttärikestit ja iiärsee-miittinki, pitihän sitä vieraalle esitellä vähän korkeakulttuuria. Oli vaan ihastuttavaa viettää aikaa Hannan kanssa Suomessa, eikä yskiä kokolattiamattokatkuista ilmaa ruskeassa Englannissa. Käytin uutta Hienoa Kesätoppiani siveellisesti toisen paidan kanssa (tämä lause ei liity mihinkään muuhun kuin siihen, että haluan lesoilla ääneen seruaavalla asialla), koska kävin vähän reilu viikko sitten hakkauttamassa hieman taivaankappaleita rinnuksiini, enkä saa kärventää aarteitani auringossa. Selvisin koitoksesta hämmästyttävän hyvin, en pyörtynyt, enkä heittänyt lounastani tatuaattorin syliin. Hienona esimerkkinä voisi mainita sen, että olin pyörtyä neljästi joskus, kun käsiini levitettiin puudutusvoidetta. Hyi saatana, menee ihan kylmät väreet, kun miettii jotain sivelemässä rasvaa ihoonsa. Hinkkaan nyt itseeni kerroksen Pepantteenia, toipuville pienokaisilleni. <3

Olen ihan lapsellisen innoissani Myspace-sivustosta. Sain vihdoin aikaiseksi nikkaroitua itselleni profiilin ja ihan ylisiistiä, että voin vaan kaveerata Ville Leinosen ja Taylor Hansonin kanssa. Luulen nimittäin, että he lisäsivät minut toverikseen jostain muustakin syystä, kuin pelkästä velvollisuudesta, tunnen sen ytimissäni! Listallani on myös Pohjannaula-orkesteri, sehän on siis "finnish folk-rock with ska-punk style" -tollasta siis. Ska-punkkkarit näyttää siis tältä, jos joku ei siis tiennyt. Nyt etsin sieltä hyvännäkösii kundei ja söpöjä eläimiä.
link4 kertomusta|kerro toki!

(no subject) [May. 18th, 2007|03:48 pm]
nuukander
Koska kohta on kesä ja kesä on Rokki Festareiden aikaa, niin minun on aika tehdä hieman Rokki Pohdintoja, sillä olenhan Rokki Tyttö. Oikeastaan olen jo päättänyt meneväni Provinssiin, siellä on parhaat orkesterit (kyllä, ajattelin jopa katsoa muutaman keikan jossain viidennen ja kuudennen siiderin välissä). YUP:n kesän ainoa keikka, vaikka, toisaalta olen nähnyt kyseisen bändin noin 2346 kertaa (olen jo aikapäiviä sitten seonnut laskuissa, kun poijjaat soittelevat Lutakossa suunnilleen joka toinen viikonloppu), mutta, toisaalta, vain kerran festareilla. Ja minua kiinnostaa myös Risto, Zen Café, Flogging Molly, Lauri Tähkä kerjuukorjuuorkestereineen ja Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta feat. Niko Ahvonen (voin mennä mukaan laulamaan HOIVATKAAAAAA KOOHTA POIIISSA ON VEEEELJEEEET). Ärsyttää vaan maksaa sunnuntaista, kun en oikein lämpene millekään sen päivän pumpulle ja olen niin itara, että ottaa syömmest maksaa siitä, että voin maata päivän krappixessa sortuneessa teltassa. Mutta se on elämää vain se. Olen myös muutamien hetkien sisään käynyt katsomassa Agit Propia, Jukka Poikaa ja Ville Leinosen sooloränkytystä, parasta kuunaan.

Huomenna esiinnymme kuoromme nuoriso-osaston kanssa Yläkaupungin yössä, Keski-Suomen Museolla klo 17.00 sinne vaan kaikki tytöt ja pojat. Tai en sittenkään suosittele, kun meiltä on jäänyt monet harjoitukset välistä joidenkin typerien paskapyhien vuoksi ja laulamme kauniisti ohi nuotin. Ensin näytti siltä, että emme saa yksiäkään omia harjoituksia, siis vain ne Nuoret, ilman metelöiviä lapsia, joten hätäpäissäni tarjosin oman asuntoni meille reenikämpäksi. Sain siitä oivan porkkanan siivousurakalle, siihen meni vain kolme (3) päivää ja kotini näyttää suunnattoman tilavalta, kun lattiapinta-ala on tyhjä (mmmmmitä helevettiä). Harjoittelimme ilman äänenavausta omituisessa puolipiirissä seisoen, tilaa kun oli hieman vähänlaisesti. Ensimmäisen kappaleen sisääntulokävelyä veivasimme kävellen ahtaassa ringissä ympyrää sohva/tietokone/televisio/kirjahylly/puinen jakkara/cd-soitin -huoneessa. Saimme kuitenkin edes jotain aikaan, enkä ole ainakaan vielä saanut naapureilta kuolleita marsuja postiluukusta, että pitäkää nyt ihmeessä turpanne kiinni apinat. Saimme esityskuntoon seuraavat kappaleet:
(jokaisen perään kirjoitan pienen pätkän lyriikkaa, maistiaisiksi =)
Mmmbop (mmbopba duuba dopbaa duudopba duubadopbaa)
Tuulet (jellee-e-lee-lel-lee-lee jellee-e-lee-lel-lee-lee)
Hallo Django (dum de dum de dum de dum de dum de dum de dum de dum)
Laiska lehmä (laaaiska lehmää laaaiska lehmä laaaiska lehmä)
California Dreamin' (dum dum dum dum dum dum dum dum dum dum dud du-aa)
Burro Matti (lulluukoo lulluukoo lulluukoo lulluukoo lulluukoo luu)
Kukaan ei tunne mua (tän osaan)
Keltainen (samoin)
Hyvä setti siis!

Hoidin kansalaisvelvollisuuteni ja katsoin sekä Viisut, että jääkiekon ämämmit. Kävinpä vielä tehotyttönä äitienpäivälounaalla viemässä hienon lahjani, paidan, jonka etumuksessa lukee "Täysin Rinnoin". Mielestäni se oli humoristinen veto, jolla potkia herra Syöpää persauksille. Äiti piti paidastaan ja luuli, että olen tilannut sen Mentalwearilta. Tai no oikeesti siis joo, maksoi 39 e (tohon väliin heitetään pilkku, mutta ei sitä aina tarvitse nussia, eihän). Eurohumppaviisut katsoimme Pub Katseessa Setan järkkäämissä valvojaisissa ja kuinkas sitten kävikään, join kaikki rahani, oho. Jääkiekosta nautin puolinukuksissa pää Hennan sylissä, mutta kuitenkin valppaana juoksemaan vessaan ruokkimaan wc-ankkaa. Kuvia tapahtuneista myöhemmin. Apropoo.
link4 kertomusta|kerro toki!

(no subject) [May. 12th, 2007|12:42 pm]
nuukander




Lähden euroviisuviilistelemään. Finland, zero poeng.
link1 kertomus|kerro toki!

(no subject) [Apr. 11th, 2007|04:12 pm]
nuukander
Olen ehkä mantereen aktiivisin journalisti. Osaksi laiskuuteni johtuu siitä, että olen nykyään alkanut harrastaa hämmästyttävän paljon sosiaalista kanssakäymistä, tavannut ihmisiä livenä ja jutellut (siis se on muuten sama kuin irkkaus ja meseily, ollaan vaan sen tyypin kanssa kasvotusten ja puhutaan ääneen), oon aikamoinen ekstriimharrastaja, fanffaraa. Toinen kohtalokas tapahtuma oli olla melkein kaksi kokonaista viikkoa ilman nettiä, modeemi nimittäin poksahti ja vietin nuo tuskaiset päivät tuijottamalla enimmäkseen vilkkuvaa adsl-valoa ja yritin tahdonvoimallani saada sen palamaan yhtäjaksoisesti. Lopulta soitin Soneralle ja ne lupasivat sieltä laittaa asian eteenpäin. Yhtenä aamuna heräsin puhelinsoittoon, "täällä joku Martikainen, terse, tuun korjaamaan sun koneen nyt" (olin tietty et ihhihihiih, Jarkko Martikainen). Asunnossani vallitsi hienoinen kaaos, eikä ollut pahemmin aikaa jynssätä kotia puhtaaksi vierasta setää varten. Keräsin vaan vaatteet lattialta ja sohvalta, kasasin ne komeaksi keoksi ja piilotin puoliksi avonaiseen vaatekaappiin pianon taakse. Päästin herra Korjaajan sisälle ja sanoin "älä saa astmakohtausta, mulla on tänään siivoispäivä moi" ja syöksyin ovesta ulos omiin menoihini. Vanha modeemini alkoi olla museotavaraa ja minut ohjattiin ostamaan uusi, sen tein jo samana päivänä ja koko illan datasin niin, että suhina vain kävi.

Ostos teki pienen loven tarkkaan suunniteltuun budjettiini, rahat nimittäin hupenevat tililtä hirmuista tahtia. Puolittain kyllä siksi, että olen ostellut vähän levyjä ja kirjoja ja leffoja ja vaatteita ja kaikenlaista tarpeetonta krääsää turhan ahkerasti, mutta hirveä osa euroistani kuluu erääseen apteekkituotteeseen. Omalääkärini lupasi tehdä anomuksen Kelalle, jotta saisin korvausta. Kun tapasimme, kysyin, että mitenkäs se asia on näiden parin kuukauden aikana edennyt. Ja mitä vastasi hän; "ohhoh, olen unohtanut koko jutun". Unohtanut, voi jumalauta ja kaikki muut tuntemani voimasanat. Minun olisi pitänyt nostaa meteli, pistää ranttaliksi, huutaa ja huitoa, mutta olin vaan suu ällistyksestä ammollaan. Kivakiittimoi, tämä pikku unohduksesi maksaa minulle 184 e per viiskytä päivää. Ajattelin tukkia hänen sähköpostinsa laihistelukuvilla, joissa vedän vatsaa sisään ja photoshoppaan reisistäni puolet pois. Että näin pääsi käymään, kun loppui rahat, loppui kaurahiutaleet, porkkanankuoret ja makaroonien reiät. Lisään myös jokaiseen kohtalokkaalla fontilla sanat "sinä elät kuolemanpelossa se on varmaa että palat helvetin tulessa". (oikeidet kyseiseen lainaukseen omistaa Timo Rautiainen) Siitäs saa.

Uhmaan luonnonvoimia ja olen juossut harrastuksissa ja Kerhossa, vaikka kehoni lämpötila on koholla, kurkku kipeänä, pää tukossa ja joudun haukkomaan henkeä viehkeästi suun kautta, kuin kala kuivalla maalla esimerkix. Mutta hei; "ei voi oikeasti sattua, jos ei tule verta" (oikeudet kyseiseen lainaukseen omistaa yläasteen liikunnanopettaja rouva Markkanen). Menin tuhisten tanssitunnille, minähän en sieltä pois ole, vaikka toinen jalka irtoaisi. Rakastan niin kansantanssia, rakastan sitä musiikkia ja jokaista liikettä, hyppyä ja ojennusta erikseen. Tosin ryhmäläiseni eivät rakasta minua, olen varma että he juoruilevat aina, että menisi tuokin kampurajalka johonkin satubalettiin, pois meitä muita häiritsemästä. Olen tunneilla hyvin hiljainen, minulta puuttuu rohkeutta ja sosiaalisia taitoja, mutta kiroilen kuitenkin kovaan ääneen, jos en tajua jotain (joo-o, joskus sellainenkin luonnonmullistus pääsee käymään). Onnekseni kuoroharjoitukset jäivät väliin pääsiäisen vuoksi, en olisi kestänyt, jos joutuin jättämään yhdetkin reenit väliin. Laulamme uusia ja ihania lauluja, kuten Hansonia, parhainta ikinä. Mietin vaan, että suhtautuukohan Malla jotenkin epäröiden meidän kykyymme opetella biisien sanoja, kun kaikissa lauletaan vaan "jel-le-el-le-lel-lee-lee", "loi-i-loi-loi-i-loi-loo-oi-loi-loo-oi-loi-loo" tai "mmm-bob-ba-duba-dob-baa-duu-bob-ba-duba-dob-baa. Kohta pääsemme taas esiintymään, varjelen nyt kurkkuani ja yritän tervehtyä, sitten laulan ja on laulussani maa on aamu usvainen jne.
link5 kertomusta|kerro toki!

(no subject) [Feb. 22nd, 2007|04:04 pm]
nuukander
Journalini on talviunilla, hiihtolomalla ja laskemassa laskiaista pääsiäiseen. Edellisestä päivityksestä on kulunut aikaa noin valovuosi, enkä millään muista kuinka monta kertaa olen käynyt ulkona bilettämässä kuin eläin (kuuma vinkki; en kertaakaan). Olen kyllä käynyt hankkimassa yhden musiikillisen elämyksen, Risto paukutteli joku aika sitten Baar Kuuskasissa, en tosin mennyt Ville Leinosen kanssa jatkoille, kun sitä oli tuuraamassa joku pelottava mieshenkilö, joka muistutti ulkonäöltään erehdyttävästi silakkaa. Ahdistusta aiheutti myös samaan kapakkaan tunkenut muinainen ripariohjaajani, saatanan pelottava kalju tonyhalme, joka tismalleen samannäköisen parnerinsa kanssa kohteli minua kaltoin silloin armon kesänä 2002. Koska kuka tahansa ihminen voi seota milloin tahansa, pelkäsin pimahtavani itse ja juoksevani hakkaamaan tuota Saatanan lähettilästä käsilaukulla vankilatatuoituihin kinkkukäsiin. En kuitenkaan tehnyt sitä, nautin vain muutaman pillerin ja johan alkoi elämä loistaa. Kuuntelin keikan loppuun ja olin seuraavana päivänä jossain hallusinaatiokrapulassa, kun en juonut keikalla ja sitä edeltävillä Nooran synttärikemuilla muuta kuin limpskaa. Nukuin kevyesti koko päivän yli, heräsin vain iltaa varten pelkäämään ja vainoharhailemaan (katsos kun minulla on joka ilta sydänkohtaus, verenmyrkytys, leukemia, aivokasvain, sars, isorokko ja ebola, noin alkuunsa).

Naureskelin eilen yhdelle Hauskalle Jutulle; joskus kotona kiroilin televisiolle, kun se näytti kaiken mustavalkoisena. Jussi yhtyi sadatteluun sanomalla "katalia ovat juutalaisten metkut". Veljeni ei siis ole kansallissosialisti, vaan Humoristi. Kävin viikko sitten heidän uudella asunnollaan, jonka yhden seinän Anne oli maalannut punakeltaoranssiksi ja vessan oveen oli kiinnitetty Kokoomuksen vaalimainos. Pieni puute minun makuuni asunnossa oli se, ettei siellä ole intternettiä, eikä televentteriä. Illan Aidols-jakso jäi siis minulta väliin, katsoin kuitenkin asiakseni valistaa sivistymättömiä sukulaisia kyseisen formaatin hienoudesta esittämällä koelauluja, halutessani kuulostan yllättävän paljon Ruslanasilta. Tietovälineistötön iltaohjelmamme sisälsi lisäksi kitaralivemusiikkia, piparitaikinaa, mustikkajäätelöä ja huonoja uutisia. Asunnossa oli myös pienen kissan kokoinen aukko, kun Miuru Miurulainen ei ollut enää seuranamme. Seuraavana päivänä äiti värjäsi tukkani ja silitin Nyytiä odotellessani, että musta värimyrkky imeytyy aivoihini. Uusi poikamaisenlesboisa tukkani värittyi hyvin puolellakin paketilla ja kaikki on nyt ookoo, sinäkin.

Maakuntamatkailin myös hiukkasen, vierailin englantiystäväni Hannan luona Porin kaupungissa. Matkustin paikanpäälle junalla, sillä Valtion Rautatiet tarjoaa ystävällisesti kuntoutustuella elävälle osa-aikaeläkeläiselle matkan puoleen hintaan (lipussa lukee oikeasti "eläkeläinen", minä <3). Oli ihanaa nähdä Hanna onnellisesti kotosalla, hän kun kärsi ja riutui Bradfordissa niin kovin, vielä kuukauden sen jälkeen kun minä läksin kotiin. Viimeiseen tapaamiseemme sisältyi vielä työnantajamme Godfreyn vittuilua ja otti syömmestä jättää Hänaa sinne yksin kaikkien ilkimysten armoille (kun minä olin koko reissun ajan niin vahva ja sisukas, Hanna osta mulle teatterilippu ja Hanna vie mut juna-asemalle ja Hanna ohjaa mut ruokakauppaan). Sain tutustua Porin keskustaan ja nähdä kaupan, jossa oli maailman pisin karkkihylly. Ja vitsi kun käveltiin sen läpi, niin se jatkui vielä toiselle puolelle, jumantsukka, karkkia kuin minun ja Hennan leffaillassa konsanaan. Latistava tekijä oli ainostaan junan ikkunasta bongaamani tuulimylly, joka aiheutti ahdistusta ja pelkotiloja vielä pitkään sen näkemisen jälkeen, kun siis kaljuusfobian lisäksi kärsin myös tuulimyllyfobiasta. Mutta nappia vain naamaan, sillä selvitään nykyjään niin tanssitunneista, harhaisista illoista ja liian pitkistä tunneista päivisin.

+
Hyödylliset ostamani asiat top kolme (3)
1. Kukallisenpeltinen leipälaatikko
2. Kasetti veteraanikuoromusiikkia
3. Marsipaani-nougat -muna Liidelistä
link1 kertomus|kerro toki!

(no subject) [Jan. 19th, 2007|04:04 pm]
nuukander
[påp |Tsuumi: Päivänsäde]

Se että olen nyt niin onnellinen, seesteinen ja tasapainoinen, ei suinkaan ole sattuman kauppaa. Vietin nimittäin koko viime viikonlopun naisten valaistumisleirillä opiskellen maya-intiaanien elämänkatsomusta, laulaen kivoja inkkarilauluja ja pujotellen helmiä rautalankaan. Helmityöt saivat leirillä yllättävän suuren suosion. Tein ensin kaksi päivää yhtä hikistä enkeliä, sitten istuin tuntitolkulla pöydän päässä järjestellen Trivial Purstuitin juustokuutioita erilaisiin muodostelmiin. Lopulta uskalsin kokeilla osaisinko tehdä enkelin ilman ohjausta ja sehän sujui kuin tanssi! Ahkeroin kolme lisää ja liimasin kaikille rintaneulataustat selkään (läwistetyt enkulit). Niitä tehdessä kuuntelimme Ville Leinosta, Kauko Röyhkää ja Ristoa, minä en suinkaan pakottanut ketään valitsemaan taustamusiikit omasta levykokoelmastani. Olin myös sen illan niin sosiaalinen, että luulin hetken olevani kännissä, juttelin kivojen ihmisten kanssa ja vaihdoin jopa muutaman sanan englanniksi itävaltalaisen ohjaajan kanssa. Keskuksessa oli myös Oikea Piano ja ilahdutin muita hakkaamalla sitä päin mäntyä jokaisesa tyhjässä välissä ja herttainen vetäjä antoi minulle siitä hyvästä suukon päälaelle. Kaikkiaan olen tyytyväinen, että lähdin matkaan, vaikka välillä vähän neganegailin, enkä jaksanut olla ihan joka jutussa mukana. Välillä olin fyysisesti läsnä, mutta oikeasti jossain ihan muualla. Yksi hauskimmista ajanvietteistä puheita kuunnellessa oli laulaa päässä suosikkibiisiäni KarhunpeijaispolskaaCollapse )
ja väännellä musiikin tahdissa pientä hernetäytteistä nallea, jonka asetin seisomaan suoraan ja aina kun PAM - karhut kaadettiin, kaadoin sen luunapilla kumoon. Toistetaan useita kertoja, viihtyvyys taattu.

Harrastukset ovat alkaneet taasen, nyt minäkin pääsen osallistumaan ja se on riemu ja ratto. Tosin tanssitunnit vedän läpi rauhoittavien voimalla ja ilman kenkiä, kun ne haihtuivat pois ja ilmestyivät eilen porukoiden vaatekaappiin. Tanssimme kuitenkin Tsuumin tahtiin ja selvisin jotakuinkin hengissä. Kuoro on rakkaus siitäkin huolimatta, että emme laula äsken mainittua karhuntapporallia, emmekä Suomen Laulua. Sanoimme Kaisan kanssa esittävämme Suomixen duettona kevätjuhlassa, kaikki ansaitsevat kuulla kuinka soitto kaikuu Väinön kanteleesta raa-a-i-kuu LAULU SUOOOOOOMEN ON jne. Mietimme myös, että voisimme tehdä jotain nadea yhdessä koko kuoro. Yksi ehdotus oli mennä katsomaan livenä jotain sellaista artistia, jonka kappaletta olemme laulaneet, kuten Adiemusta, Sealia, Kari Peitsamoa, Michael Jacksonia tai Jean Sibeliusta. Hauskinta olisi mennä jonnekin klubille katsomaan Ismo Alanko Säätiötä, ehdotin että kaikki täysi-ikäiset (eli minä, Kaisa ja Päivi) voivat mennä katsomaan keikkaa muiden odottaessa ulkona ja me voisimme sitten kertoa, millainen keikka oli. Kuoromme sai myös mainetta paikallislehdessä olleen jutun myötä, minut valittiin siihen edustamaan varmaan siksi, että olen kaikista kaunehin. Haastattelu antoi minusta hyvin Fiksun ja Kypsän kuvan, paitsi mää oon oikeesti yheksäntoista, enkä kakskytä. Kuvateksti oli seuraavanlainen: "Kuten näkyy, kuoroomme ei ole minkäänlaista naamarajaa, joten kaikki vaan mukaan kokeilemaan", Suvi rohkaisee.

Suru-uutinen; Miuru Miurulainen, Annen ja Jussin kissaystävä nukkui pois sunnuntaiyönä, omaan vuoteeseensa tassut Annen käsissä. Rakas seniori olisi täyttänyt pian 15 vuotta.
♥♥♥Collapse )

Vastapainoksi viikon huumoripläjäykset:
1. Iskä yritti soittaa leirillä kesken luennon, puhelimeni oli äänettömällä, enkä vastannut. Hetken päästä tuli tekstiviesti, jonka oletin automaattisesti olevan iskältä. Säikähdin pahemman kerran, kun siinä luki "Kuis panee kultsi?" ja lähettäjä olikin Henna. En vaan jotenkin olisi halunnut saada iskältä tuollaista viestiä, en sitten tiedä.
2. Leirikeskuksen seinällä oli lappu jossa luki "Mahdollisten allergioiden vuoksi sisätiloihin ei saa tuoda eläimiä. (mm. koiria)". Olisi pitänyt ottaa siitä kuva, se oli nimittäin mielestäni niin humoristinen juttu, että kikattelin sille mielessäni koko viikonlopun.

Joojoovittujee.
link5 kertomusta|kerro toki!

(no subject) [Jan. 9th, 2007|02:32 pm]
nuukander
Hupsis tupsis ja hei hoi, selvisin hengissä kaikista juhlapyhistä, pakkobilepäivistä ja kotilorvailuista. Käyn pystypäin arkeen, mikä ei kylläkään ole totta sillä pelkään liikkua kadulla ja kuljen leuka rinnassa seinänviertä pitkin. Mutta ei harhoistani sen enempää, puhun mielummin joulusta. Ihan vaan siksi, että sellaista vietettiin jokunen viikko sitten ja minä tahdon aina puuttua teksteissäni ajankohtaisiin aiheisiin! Vietin piinaavat kolme yötä vanhempien luona, onneksi otin oman hiiren mukaan, dataaminen kun on sormipaskahiirellä äärimmäisen vattumaista puuhaa. Kokonaisuudessaan joulu saa minulta tyydyttävän arvosanan, pari pientä takaiskua tuli. Kaikkein suurin; meillä ei ollut mitään syötävää. Muissa perheissä viisikerroksiset konvehtirasiat peittävät olohuoneen niin, että juhlijoiden on kommunikoidakseen heiteltävä toisilleen tekstillä varustettuja paperilennokkeja niiden yli. Meillä iskä kysäisi aattoaamuna, että pitäisikö käydä ostamassa vähän hätäsuklaata. Ei, sanoi äiti, meillä on ihan tarpeeksi. Protestoin pääni sisällä, mielestäni yksi suklaalevy ja Ääs-etukortilla hankitut ilmaislakut eivät kata usean päivän mättötarvetta. Nakersin suruuni palaneita piparkakkuja ja erehdyin syömään yhden ällöttävän joulutortunkin. Paketista sain onneksi neljä Liidelin marsipaanidildoa ja seuraavana päivänä Anne toi pussillisen vinoja konvehteja Pandan tehtaanmyymälästä. Edellisessä entryssä listasin Pukin tuomat Hienot Lahjani, myöskään kukaan ei ainakaan kovin suureen ääneen moittinut minun hankkimani lahjan surkeutta. Emme tietenkään unohtaneet joulun virallista sanomaa, kävimme kirkossa, jossa veisasin kilpaa takanani istuvat baritonin kanssa. Jos olisi ollut vielä lunta, niin olisin tanssinut onnesta pöydillä.

Vuoden vaihtuessa on kivaa, koska silloin on oltava kivaa. Onneksi minulla oli oikeasti kivaa. Stressailin ja kriiseilin päiväkaupalla, että en voi lähteä kun ei oo vaatteita enkä osaa meikata ja reidet höllyy ja mitäs sitä joisi. Menin hyvissäajoin jo edellisenä iltana Kaisalle, joten ehdimme valmistautua yhteistuumin. Ilahdutimme taas naapureita hakkaamalla syntikkaa ja huutamalla laulukirjoja läpi kaksiäänisesti yhteen asti yöllä. Aamulla paistoimme karjalanpiiraita ja katsoimme Kumman kaata, sit meiccailtiin (tai Kaisa meikkasi, kun itse osaan juuri ja juuri harjata maskaraa ripsiini) ja oltiin puuterissa ja tuuterissa yltä päältä. Etkoilla imaisin pullollisen Kissanminttua, se kilahti päähän ihanaisesti, kun oli syönyt päivällä piirakoiden lisäksi vaan karkkia. Johonkin kellonaikaan lähdimme Ilokiveen, missä oli Setan bailut (homoja ällöö :'''( ). Olin iloinen humalanainen, eksyin tanssilattialle vääntelehtimään ja lauloin Kaisan kanssa karaokea. Lentäjän poika, koska olemme laulaneet sitä kuorossa ja osaamme toisen äänen ja Rafaelin enkeli, koska minä vaadin sen lyriikoista löytyvän kivan lauseen vuoksi (kuka sanoi että askel painaa jo / olen kevyt kuin sudenkorento). Tanssimme myös dickotansseja ulkona, odotan mielenkiinnolla kuvamateriaalia. Aluksi suunnittelin lähdeväni kotiin johonkin ihmisten aikaan, mutta kas kun vierähtikin pilkkuun asti. Kotimatkalla pujottelin pyörällä vaarallisesti kadulla horjuvien ihmisten läpi, törmäsin vielä Suviinkin. Yritimme keskustella, mutta miljoona kännistä urpoa tuli aina väliin. Olin lopulta kotona viiden aikaan, nukuin ihanaisesti koko seuraavan päivän ja nappasin vain yhden särkylääkkeen.

Olen kunnostautunut rahojeni törsäämisessä alennusmyynteihin. Olen hankkinut hupparin, kahdet rinnankannattimet, viiden alccarit, mekon, pyjamanhousut, yötopin, toisen yötopin, kun ensimmäinen olikin niin hieno, että siitä tuli päivätoppi, neljä kirjaa, mutta ne maksoivat yhteensä jotain alle 20 egee seli seli, Studio Julmahuvin dvd:nä, The Fast shown ekan tuottixen dvd:nä, yhden paskaleffan, tilasin Tsuumin levyn ja eilen ostin vielä yhden. Kaikki levykkeet ostin itselleni joululahjaksi, tosin käytän sitä varmaan selityksenä vielä huhtikuussakin. Nyt tuli stoppi tuhlaukselle, syön koko vuoden vaan kylmää vettä ja kaurahiutaleita. Kaikkein ihanin löytö oli antikvariaatista kuudella eurolla ostamani Marya Hornbacherin Elämä kateissa, sillä se on loppuunmyyty ja minäminäminäpä sain sen kovakantisena ja priimakunnossa. Nyt alan valmistautua henkisesti itseni nolaamiseen tanssitunnilla, kun en ole käynyt siellä kahteen kuukauteen. Sori, pakkotauko, pyörin tyytyväisenä väärään suuntaan.
linkkerro toki!

navigation
[ viewing | 10 entries back ]
[ go | earlier/later ]