You are viewing uaua

minä elän vaarallista elämää [entries|archive|friends|userinfo]
nuukander

[ meixi | plä ]
[ info | rofiili ]
[ menneet | arkisto ]

(no subject) [Jul. 5th, 2008|11:11 am]


VAIN BÄSTIXILLE!
Oikeest.
Kysy jos kiinnostaa.
link11 kertomusta|kerro toki!

(no subject) [Feb. 17th, 2008|04:24 pm]
hehän ovat kuin kaksi marjaaCollapse )

Se oli asiani nyt.
link1 kertomus|kerro toki!

(no subject) [Jan. 31st, 2008|03:49 pm]
Koska itsetuntoni kaipaisi vähän kohotusta, ajattelin listata asioita, joissa olen hyvä. Ja niitähän löytyy:

1. Avainten etsiminen laukusta silloin, kun ne ovat suussani.
Koska kaikki kädet ja jalat ovat varattuja, tartun avaimiin hampaillani, en siis normaalisti kuljeksi ympäriinsä ne kidassani. Sitten kaivelen paniikissa veskaani avaimenperät ikeniä vasten kolisten, enkä tajua mitään. Hyyvähyvä.
2. Puhelimesta panikoiminen.
Tuoreessa muistissa on uuveen tapahtumaketju, joka alkoi siitä, että yllättäen huomasin puhelimeni kadonneen. Kyselin sitä narikasta, laitoin koko kaveripiirin soittamaan siihen ja suunnilleen hyperventiloin selälläni vääntelehtien baarin puhtoisella lattialla (saatan liioitella hieman). Noin sekunnin sen jälkeen, kun olin kuuluttanut kaikille kännykkäni hukkuneen, EHKÄ SE ON VARASTETTU KUKA ON SYYLLINEN, löysin sen hameeni taskusta. Kuka viddu keksii ommella hameeseen taskuja, joku hooetämmän Reilun Kaupan Tehtaissa Tuotetun mukahippiläpysköjen suunnittelijapiru. Ja miksi, huijatakseen humalaisia tyttölapsia, ihan vaan ilkeyttään.
3. Aikataulujen muistaminen väärin.
Saavuin innokkaana tanssipalaveriin viikon etuajassa, missasin liikuntaryhmän, kun muistin sen olevan vapaa harrasteryhmän sijaan, unohdin kokonaan ilmoittautuneeni ylihuomiselle tanssileirille, alan vanhasta tottumuksesta katsoa Dr Philiä edelleen puoli kuudelta, jätin pääni porukoille edellisellä vierailulla jne yms jne yms. Satan.
4. Asioiden kertominen tuhanteen kertaan.
Saatan toistaa lauseita ja kertoa samoja juttuja lukemattomia kertoja. Saatan toistaa lauseita ja kertoa samoja juttuja lukemattomia kertoja. Saatan toistaa lauseita ja kertoa samoja juttuja lukemattomia kertoja. Saatan toistaa lauseita ja kertoa samoja juttuja lukemattomia kertoja. Saatan toistaa lauseita ja kertoa samoja juttuja lukemattomia kertoja.

Unohdin loput. \o/
link1 kertomus|kerro toki!

(no subject) [Jan. 22nd, 2008|12:20 pm]
Selvisin: Joulusta, Uuveestä, Folklandiasta. Olen siis Selviytyjä, eli the Surviori ja ansaitsen miljoona dollaria. Vuosi on lähtenyt mallikkaasti käyntiin. Vaihtumista juhlittaessa join itseni niin humalaan, että näin kaiken noin viitenä ja liikennevalot ja autojen takalamput näyttivät nekin ihan ilotulitksilta, vaikka siihen aikaan ei saanut enää edes ammuskella. Join jatkoilla kotiviintä ja painoin naamaani tyynyyn, jotta lakkaisin olematta känässä. En kuitenkaan menettänyt muistia, joten voin rehellisesti sanoa, että oli kivvaa.

Folklandia oli rakkaus. Matka meni ihan kivasti, laiva ei uponnut, keinui vaan kuin syötävä. Olin varmasti hauskinta matkaseuraa, kun en voinut mennä alas hytteihin, siellä ahdisti ahtaus, kannella ahdisti liika tila ja niiden välissä ahdisti ihan huvikseen. Panikoin sitä, kun laiva lähti liikkeelle APUAPAPUA MITÄ TAPAHTUU NYT ja sen vähän sen keinahtaessa pelkäsin koko komeuden kellahtavan kumoon. Sain kuitenkin vastineeksi nähdä mm. Pohjannaulan ensimmäistä kertaa livenä, keikka alkoi ihanasti vähän ennen aamuviittä, mutta jaksoin polkata urhoollisesti koko setin ajan. Nukuin kahden tunnin yöunet, joiden jälkeen jaksoin hyvin mokailla aamuisessa esiintymisessä; diakonaali lähtee liikkeelle, mutta kukas onkaan siinä kahden rivin keskellä ihanasti väärässä paikassa turmellen koko muodostelman, ellei meitsi! Onneksi geiggaa ei videoitu, en välttämättä halua muistaa töppäilyjäni koko loppuelämääni. Nyt voin armeliaasti unohtaa koko jutun ja keskittyä niihin kertoihin, jolloin olin Maailman Paras Tanssija, Joka Ei Tee Virheitä Kuuna Kullan Valkeana.
linkkerro toki!

(no subject) [Dec. 25th, 2007|07:45 pm]
Saleen sain lahjoja enemmän kuin kukaan!!!!!!!!!!

- tukankuivain
- kalkkitabletteja <3
- suihkugeeliä
- yömekkopaituli
- jouluteetä, jota on jäljellä vielä edelliseltäkin vuodelta
- valuuttaa tanssikenkiin
- Fasserin sininen suklaalaatta
- Audrey Hepburn -seinäplakaatti ja kaksi kapaletta keittiöpyyhkeitä pöllökuvioin Kaisalta
- koruaskartelusetti, Kalpion konvehteja ja rakkauskarkkeja Hennalta
- hieno toppi, teekannu & yrttiteetä, kissataulu ja enkelsaippua Annelta
- lahjakortti City Sokokselle ja kuulia made by Mozart, Wolfgang Amadeus pohjoosen kummeilta

Rakas Joulupukki, tuo ensi vuonna vieläkin enemmän.
link3 kertomusta|kerro toki!

(no subject) [Dec. 23rd, 2007|01:59 pm]
Olen ollut poissa, lomilla saarilla Kanarian, maassa Jenkkein, tsä-tsä-tsä-tsääreporin lähettämänä, tämä tarina on tosi. Aiheesta ehkä lisää joskus.
Nyt.

JOULUJOULUU SAAPUI MEILLE FA-LA-LA-LAA-LA-LAA-LAA-LAA. Ei uskoisi yhtään, että huomenna on aatto. Tosin en taida muistaa yhtäkään joulua, jolloin olisin ollut 23. päivä jotenkin "kylläpä tuntuu jouluisalta, ihan mielettömät aattofiilixet". Aina se saapuu jotenkin varkain. Olen valmistautunut kaikin mahdollisin tavoin. Olen ostanut hikisiä lahjoja ja käärinyt ne eleganteiksi lahjapaperimöykyiksi, joissa on enemmän teippiä, kuin papeeria. Olen pikkujouluillut tanssiporukan kanssa ja tavoistani poiketen en ole syönyt vielä yhtään joulutorttua todetakseni, että inhoan niitä edelleen. Olen laulanut Kaisan kanssa joululauluja kaksiäänisesti niin, että naapurit tulivat haulikon kanssa oven taakse ja yskimme kummatkin äänet käheinä. Käytin myös hyväkseni Kaisan askartelupaskartelupajaa ja väänsin lahjoja vielä toissapäivänä, koska jotain kuuluu jättää aina viimetippaan. En ole tehnyt joulusiivousta, sekin kuuluu perinteisiin. Sit joskus pyhinä kun on aikaa ja rahaa ja intoa ja sellasta niin sitten siivoan satavarmasti juu. Illalla menen porukoille ja SIITÄ SE JOULU SITTEN ALKAA.

Kaaduin pyörällä tänä talvena ensimmäistä kertaa. Vedin lipat. Syöksyin turvalleni. Oikein silleen tyylillä, että pyörä lähtee alta ja liu'un itse mahallani muutaman metrin filtsu kintereilläni. Tapahtumalla oli ihan mukava määrä todistajiakin. Säästyin kuitenkin suuremmilta vammoilta ja viisastuin sen verran, etten enää yritä u-käännöksiä peilikirkkaalla jäällä. Kotiin kylläkin poljin taas samaisella itsemurhatyylilläni, voisin ehkä harkita kypäräkauppassa pyörähtämistä. Ja olisi hienoa, jos auto olisikin sattunut jyräämään päältäni. Paitaankin tuli tahra, yhyy. Onneksi iskä noutaa minut tänään, jäi hienoinen kammo. Alan hiihtämään sekä talvet, että kesät.
link2 kertomusta|kerro toki!

(no subject) [Oct. 27th, 2007|12:32 pm]
Tunnen itseni huonohkoksi livejournalistiksi, kun edellisestä päivityksestä on kulunut aikaa kuukausi ja etusivun alin merkintä käsittelee jotain "ala-aste, nyt se on vihdoin ohi!" -aihetta. Niin hirvittävänkauhistuttavanpöyristyttävää kuin se onkin, olen elänyt ilman laajaa kaistayhteyttä jo melkein kuukauden siten, että pääsen ehkä välillä vähän vain hypähtämään netissä. Toivottavasti välimme paranevat nopeasti.

Haluaisin eroon seuraavasta:
- Hei vitsi oli ihan älytskin kivaa eilen
- Ai mix? Kerro lisää!
- No... no... nooooo en kyllä itse asianvierestä muista, mutta kivaa oli, se on tosi kuin vesi
Sen kyllä muistan, että imaisin rajusti tupakasta poskarit (tupaakka viina ja villit naiset ne tekee sut hulluks ne sotkee sun pään) ja muistin vasta tapahtuman jälkeen allekirjoittaneeni peruskoulussa jonkun "tämän lupaan vannon kautta rautatangon tupakkaa ikinä polta ma en" -paperin, palautin sen rustaamiseni jälkeen koulun pahimmille ketjupolttajarakkareille, jotka toimivat tukioppilaina. Nyt en voi näytellä Levottomat 4 -leffassa, kun enää ei ole olemassa repliikkiä "mä en oo koskaan POLTELLUT PAPEROSSIA".

Sitten muutama ajatus nuorisomuodista:
1. Istuin kirjaston nuortenosastolla lukemassa ja kuulin jo kaukaa lähestyvät askeleet ja kamalan kolinakilkuttelun. Päättelin, että kirjastonhoitaja/tar saapuu sieltä työnnellen jotain rikkinäisiä kärryjä, joihin on lastattu liikaa kirjoja. Kun nostin katseeni, huomasin että tuo askeleet featurning meteli kuuluivatkin vain jonkun superernun vaatteista. Kyseisen isänmaantoivon housuista roikkui nimittäin varmaan rautakaupallinen kaikkea romua, käsirautoja 150 ja ketjuja ainakin tuplasti. Minua se nauratti.
2. Äiti kysyi: "Oletko jo lukenut tämän päivän lehden, siinä oli juttu niistä lolitoista. Mie en oikein tiedä, tai no saa jokainen pukeutua miten haluaa, mutta mie tykkään gooteistakin enemmän". Minua sekin nauratti.
linkkerro toki!

(no subject) [Sep. 27th, 2007|04:34 pm]
Keski-Suomen sairaanhoitopiirin työntekijöiden palkat nousevat varmaan puolella, kun olen syytänyt rahaa tuohon järjestelmään melkoisen paljon tässä lähiaikoina. Olen kuumeillut ja poskiontelobailannut viikkokaupalla, ostanut lääkkehiä kaikkiin mahdollisiin tarkoituksiin, maksellut laskuja ja kiroillut vähän päälle. Hampaastani irtosi huomaamattani noin puolet ja sain supertuurilla ajan kaasulääkärille, mutta jouduin perumaan sen, koska Zyklon B ei pääsisi perille tukkoisen nokkani kautta. Muutenkin purukalustossani on varmaan enemmän reikää kuin ehjää matskua. Sairasteluni vuoksi olen ollut koulusta poissa noin miljoona tuntia ja toisen mokoman olen lintsaillut. Luokanvalvoja soittelee ja tekstailee yhtenään, "hei oletko hengissä tv rv" (terveisin nimikirjaimet). Vastasinkin jopa yhteen viestiin "Tulen huomiseen neuvotteluun tv sh", olin mielestäni humoristinen, sain vastausviestin "ok tv rv". Nevvottelupalverissa sovittiin, että yritän jatkaa koulua, tosin näyttää hieman heikolta. Emmää muuten, mutta kaikki kusee ja koulu siinä sivussa viil.

Viikonlopun tanssin niin, että heilui ja hulmusi. Reenattiin tulevan viikonlopun Tammerfosh-esiintymistä varten, se alkoi melkein sujuakin! Olen niin rakastunut tanssiin, se on tie, totuus ja elämä ja kaikki mitä minulla on. Pelkäsin niin kovasti, että sairauteni jatkuisi, enkä pääsisi Manioihin, olisin mennyt sinne vaikka paareilla kannettuna ja pyörähdellyt tyylikkäästi tippatelineen kanssa. Viikonlopun jälkeen voinkin sitten pistää ranttaliksi, kun ei ole enää mitään odotettavaa. Suunnittelin lopettavani syömisen ja alkaa sen sijaan juoda kuin tatti, muutan suolle rikkinäisen veneen alle ja heittelen satunnaisia marjastajia hirvikärpäsillä.

Käyn hieman puoliteholla. Alkukuusta selitin kaikille mahdollisille tahoille, että Kelalta tuli lappunen ja rahaa virtaa kyllä näin on. Sitten ihmettelin, että kuinkas olenkaan näin tuhlaillut, kun tilillä ei ole tarpeeksi rahaa vuokraan. En löytänyt tuota maagista lappusta mistään asunnostani (ei sinäänsä yllätä, täällä vallitsee niin komea kaaos, etten löydä edes omia raajojani), lopulta kävin Kelalla kysymässä, että missä perkeleessä luuraa minun rahat. En ollut saanut mitään kirjeitä siitä sitten kesäkuun, olin siis nähnyt unta ja kertonut tästä haaveestani onnellisena kaikille. Onko tämäkään hetki totta vai ainoastaan rumaa unta josta raikas aamu minut herättää ja vie taas päivään, joka on musta ja punainen kuin elämä ja salmiakki-puolukka -jäätölötöttörö.
link1 kertomus|kerro toki!

(no subject) [Aug. 2nd, 2007|11:07 am]
[x] kyllä, minulta menee järki
[x] kyllä, minulta meni järki
[x] ei, en jaksa

elämäni ensimmäinen rastigalbubbiCollapse )
linkkerro toki!

(no subject) [Jul. 29th, 2007|02:52 pm]
Yhyy, en kestä sitä, että kesislomaa on jäljellä enää muutama hassu päivä. Huomenna täytyy raahautua viimeisiä (niin varmaan) kertoja vammavarhikseen, jonka ajattelin lopettaa heti alkuunsa, sillä haluan nauttia (lainausmerkkilainausmerkki) näistä viimeisistä auringonpaisteentäyteisistä paratiisihetkistä. Olen niin vieraantunut, että koulun alkaminen terminä kuulostaa samalta, kuin vaikka Joulupukin äkillinen ilmestyminen savupiipusta. Myös opiskelijat, joita olen tässä vuosien aikana pitänyt pelkästään onnekkaina paskiaisina, muuttuvat keijukaisista oikeiksi ihmisiksi, joihin myös minä lukeudun. Hulluutta, sanon vuan. Olen hyvin ennakkoluuloinen uusia opiskelutovereitani kohtaan, en usko että meillä tulee olemaan kovinkaan paljoa yhteistä, sillä oletan heidän keskustelevan vaan aiheista "somalit takas sinne vitun Intiaan", "Karjala takaisin vaikka pullo kerrallaan" ja "kumpi hakee viikonlopuks keittoo, Tomppa vai Pate". Heti aloituspäivänä pidetään neuvottelu, johon tulevat kaikki lääkärit, tädit, sedät, opettajat ja teemme minulle jonkun viidentoista vuoden opintosuunnitelman. Odotan jaksavani käydä koulua noin viikon, pessimisti ei katsos pety.

Heittäydyin aivan hulvattomaksi ja siivosin asuntoni, imuroin ja pyyhin pölyt. Nyt ainoa pikkuvirhe täällä on se, että koko vaatevarastoni lepää massiivisena värikasana sänkyni vieressä. Revin kaiken alas ja lajittelin vaatteet käytettäviin, kavereille/kierrätykseen meneviin ja ei-sovi-nyt-mutta-ehkä-vielä-jonain-päivänä -riepuihin, jotka ovat liian pieniä, isoja, väärän mallisia tai muuten viallisia, sitten kun kasvan suureksi hankin ompelukoneen ja surrautan niistä jotain käsittämättömän tyylikästä. Kunhan ensin saan vähän levättyä, niin laitan vaatteet takaisin kaappiin järjestettynä jotenkin hienosti värin, käyttötarkoituksen tai kankaan kuvioinnin mukaan.

Join viikonloppuna 18-vuotislahjaksi saamani alkopullon, se maistui oikein hyvältä, ei levää, eikä nuijapäitä uiskentelemassa. Henna ja Suvi tulivat luokseni aloittelemaan, syömään esipaistettuja patonkeja (Euroshopper) ja juomaan hieman promilleja. Itse taisin kyllä juoda vähän yli rajan, sillä ilmoittauduin laulamaan karaokea. Lähellä istuneet ikämiehet sanoivat, että tämän ikäiset kuuntelevat vaan Tiktakkia ja The Rasmusta, byäh, minä lauloin Laila Kinnusen Soittajapojan Suvin toimiessa esitanssijana ja Hennan paparazzina. Intouduin olemaan sosiaalinen, vaikka alkuillan mieleni oli jossain lattianrajassa. Sain uuden livejournalkaverin, jota olen kytännyt salaa vuosia (ja ilmoitin sen salaperäisesti MOI OOTKO SE OON MEGASTALKKERI) ja miljoona tyyppiä kiinnostui minusta, kun seisoin Hesburgerissa varaamassa paikkaa Joonatanille, joka lähti Suvin kanssa vessaan tekkröhömmään joithain. Pitelin pystyssä skeittilautaa ja kädessäni oli lattialta löydetty ruusu, vastaisuudessa aion varustautua aina noin, sillä koskaan niin monta ihmistä ei ole tullut puhumaan samaan aikaan. Vitun Villi Elämä, nukun seuraavat viisi päivää ja ohhoh, sitten onkin taas viikonloppu.
link4 kertomusta|kerro toki!

navigation
[ viewing | most recent entries ]
[ go | earlier ]